EU4Journalists.eu is currently not updated. We hope to be back soon.

eu4journalists

select your language

Maatalous - Kalatalous - Elintarvikkeet

1. Yhteinen maatalouspolitiikka (YMP)

Ydinkysymykset

  • Maanviljelyksen tulevaisuus laajentuneessa EU:ssa
  • Energiakasvit - tärkeä osa-alue
  • Geneettisesti muunnellut organismit (GMO:t) ja elintarvikkeiden turvallisuus
  • Taistelu valheellisia tuotantotukivaatimuksia vastaan
  • YMP:n tulevaisuus

EU:n maatalouspolitiikka on peräisin vuodelta 1957, jolloin Rooman sopimuksen luojat määrittelivät yhteisen maatalouspolitiikan yleiset päämäärät sodanjälkeinen ruokapula vielä tuoreena mielessään. Euroopan talousyhteisön kuusi perustajajäsenmaata hyväksyi Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) periaatteet ja toimintatavat, ja vuonna 1962 YMP astui voimaan.

YMP:n tarkoitus oli varmistaa Euroopan omavaraisuus ruokatuotannossa. YMP:n perusperiaatteet pysyivät samoina vuosikymmenten ajan: maataloustuotteille taatut hinnat, usein maailman hintatason yläpuolella, sekä tuotantomääriin perustuvat tuet ylituotannon ongelmia ajattelematta.

YMP on ollut EU:n politiikoista integroiduin. 1970-luvulla lähes 70 % EU:n budjetista meni maatalouteen. Uudistusten jälkeen maatalousmenojen osuus budjetissa on pudonnut 35 %:iin rahoituskaudella 2007-2013. Samalla kaudella on myönnetty enemmän rahaa (9,7 %) maaseudun kehittämiseen sekä EU:n muiden vastuualueiden laajentamiseen.

YMP:n uudistusten ensimmäinen aalto vähensi ylituotantoa, kaatoi voivuoret ja tyhjensi maitojärvet. Mutta vuonna 2002 oli useiden syiden vuoksi ryhdyttävä tarkastelemaan EU:n maatalouspolitiikkaa uudelleen: mm. useat elintarvikekriisit, EU:n suunniteltu laajentuminen itään, Maailman kauppajärjestön (WTO) YMP:sta esittämät vastalauseet sekä pitkän tähtäimen kehitysstrategian määrittely Göteborgin huippukokouksessa. Vuonna 2003 Franz Fischler, silloinen maa- ja kalataloudesta sekä maaseudun kehittämisestä vastannut komissaari, esitteli YMP:n uudistuspaketin, jota hän kuvaili kumouksellisimmaksi parannukseksi, mitä milloinkaan on tehty EU:n maatalouspolitiikkaan. Hänen pääehdotuksiinsa kuuluivat:

  • tukien ja tuotannon leikkaaminen
  • korkeat ympäristö-, elintarviketurvallisuus- ja eläinten terveysstandardivaatimukset tukien saamisen pakollisiksi edellytyksiksi
  • enemmän rahaa maaseudun kehittämiseen vastapainoksi suorille ja markkinatuille
  • leikkauksia useiden sektoreiden tukiostohintoihin

Kiihkeän väittelyn jälkeen maatalousministerit suostuivat YMP:n uudistukseen. Vaikkakaan maataloustukien ja tuotantomäärien välistä yhteyttä ei kokonaan poistettu, kuten alunperin oli ehdotettu, tapahtui olennainen muutos: suurin osa maanviljelijöiden tuloista, jotka tulivat suorana tukena perustuivat nyt tilakokoon eivätkä tuotantomäärään.

Muutos myös valmisti EU:a WTO:n kansainvälisen kaupan vapauttamiskeskustelujen Dohan kierrokselle, jossa EU tarjoutui lopettamaan vientituet kokonaan vuoteen 2013 mennessä. Keskustelut pantiin jäihin vuonna 2006. Huolimatta kauppaneuvottelujen tuloksesta, EU pysyy maailman suurimpana ravinnon tuojana, erityisesti kehitysmaissa.

Joukko tunteita herättäviä alueita jätettiin kuitenkin vuoden 2003 YMP-uudistuksen ulkopuolelle kuten sokeri, viini, banaanit sekä muut hedelmät ja vihannekset. Vuonna 2005 hyväksyttiin perustavaa laatua oleva muutos sokerisektorille. Vuonna 2006 sekä alkuvuodesta 2007 komissio ehdotti muutosta myös viini-, banaani- sekä hedelmä- ja vihannessektorille.

Barroson ollessa komission johdossa Mariann Fischer Boel astui uudelleen nimetyn Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston ruoriin. Hän jatkaa kamppailua elintarvikkeiden paremman laadun ja turvallisuuden puolesta, mihin kuuluvat: voimakas vaatimus maaseudun kehittämispolitiikan 2007-2013 puolesta, energiakasvisuunnitelmat sekä YMP:n yksinkertaistaminen ja virkavaltaisuuden vähentäminen.

EU:n laajentuminen 15:stä 27:ään jäseneen on tuonut uusia haasteita YMP:lle – maanviljelijöiden määrä EU:ssa kasvoi yli 70 %:lla.

Maatalousjärjestöt ovat olleet tyytyväisiä EU:n päätökseen asettaa tavoite käyttää biopolttoainetta vähintään 10 prosentissa kuljetuksista vuoteen 2020 mennessä. EU on luonut maataloudelle mahdollisuuden esittää tärkeämpää osaa taistelussa ilmastomuutoksia vastaan arvioi COPA-järjestö.

EU-johtajat ovat sopineet tarkastavansa YMP:n vuonna 2008. Vuonna 2009 on vuorossa EU:n budjetin tilannekatsaus, millä on todennäköisesti vaikutuksensa YMP:n vuoden 2013 jälkeiseen tulevaisuuteen.

back to top